perjantai 10. marraskuuta 2017

Even flowers have their shadows

Hei taas, helmeilijät, nyt olen päättänyt yrittää blogata kerran viikossa viikon aikaisista töistä ja muista puuhista. (Mutta ei niin väliä jos joskus jää joku viikko väliin...)

Nämä työt olen saanut tehtyä:


Otin kuvasta mallia. Tein tuon akryylimaaleilla. Tuskastuin vaikka kuinka monta kertaa tuota maalatessa, joten ehkä sen takia jätin sen hieman tuollaiseksi hieman keskeneräisen näköiseksi...


Tässäkin mulla oli referenssikuva. Tämäkin työ jäi tarkoituksella luonnosmaiseksi, kun ihmiset tykkäs tuosta vaiheesta, missä työ nyt on, ja itsekkin tykkään siitä tosi paljon, joten päätin jättää sen tuollaiseksi ja alkaa tekemään toista "valmiimpaa" versiota.

En tiedä, kuinka hyvin työstä erottuu, mitä siinä on, mutta se on orkidea.
Ajattelin antaa työlle (ja muillekkin siitä tekemilleni versioille) nimeksi "Even flowers have their shadows" eli "Varjonsa on kukillakin".

Joskus töitä tehdessä kehittelen niihin mielessäni itselleni jonkinlaisen merkityksen tai tarinan.

Kukat mielletään hennoiksi ja viattomiksi.

Mun elämän aikana mun mukana sellainen suloisen ja kiltin tytön rooli tai leima, jota mä en välttämättä oikeesti aina ole. Tai kyllähän mä olen kiltti, joskus jopa liiankin kiltti. Kumminkin mä olen myös täysin kiltin vastakohtaa ja kaikkea muutakin. Sellaista työssä pohdin. Tavallaan se on siis omakuva, vaikka siinä onkin tuommoinen söpö kukka-aihe... 😅

En tiedä miksi tuntuu kauheen itsekeskeiseltä tehdä töitä itsestään 😂
Mutta ehkä katsoja voi nähdä siinä jotakin muuta ja tulkita työn omalla tavallaan.





perjantai 3. marraskuuta 2017

Ruusunpiikkien Prinsessa

Helou, helmeilijät 😊

Tällä viikolla sain aikaiseksi tälläisen työn:


Meillä Kankaanpään Taidekoulun ekaluokkalaisilla on tullossa näyttely Porin Citymarketin näyttelytilaan ja ollaan saatu tehdä Suomi 100-teemaan töitä sitä varten.

Sain sitten inspiraatiota suomalaisen kirjailian Zachris Topeliuksen Adalmiinan Helmi -sadusta.

Sadussa Adalmiina-prinsessa saa kastelahjoja kahdelta hyvältä haltiattarelta, joista toinen antaa helmen, jonka avulla Adalmiinasta tulee päivä päivältä kauniimpi, rikkaampi ja viisaampi. Toinen haltiatar antaa lahjansa Adalmiinalle vain jos hän helmensä menettää.

Adalmiinasta kasvaakin mitä kaunein, rikkain ja älykkäin neito, mutta hänestä tulee ylpeäluontoinen ja ilkeä bitch.

Lopulta Adalmiina kadottaa helmensä ja unohtaa täysin kuka on. 
Ja kuinkas sitten käykään...

Olen innostunut sen verran tarinasta, että olen alkanut kierrätellä mielessäni, että voisin kirjoittaa oman versioni siitä... Alkuperäisessä tarinassa prinssi pelastaa Adalmiinan, mutta haluaisin tehdä hiukan nykyaikaistetun version, jossa pelastaja onkin toinen prinsessa!


Oli todella hyvältä saada maalaus valmiiksi, kun oli jo alkanut tuntua etten ole vähään aikaan saanut aikaiseksi mitään tai oikeasti edes innostunut mistään... Ja nyt oikeasti tuntuu, että haluan viedä tämän idean loppuun 😊