Syksyn aikaiset tekeleet

Taaskin on ollut pitkä tauko, kaipa ei ole ollut mitään sellaista mitä haluaisin jakaa... Viimeinen päivitys täällä siis oli silloin kun valmistuin artesaaniksi, ja kerroin tarinaideastani. No tuo tarina on vieläkin kehittynyt mielessä ja olen saanut kirjoitettua alustavan suunnitelman ensimmäisestä luvusta ja jonkunlaiset juonihahmotelmat niistä parista seuraavasta. Mutta eipä siitä täällä enempää.

Keväällä hain Kankaanpään taidekouluun ja kuten ehkä joku jo tietää, en päässyt sinne. Taisi jännittää liikaa haastatteluissa, tuntui etten tehnyt itsestäni täysin selkeää kuvaa, joten minua ei ihan ehkä ymmärretty... Enkä ollut ihan parhaimmillani tehtävissäkään. Mutta ensi keväänä minä näytän! 

Olen nyt siis ollut tämän syksyn Oriveden Opistolla harjoitusvuodella. Täällä on tehty hyvin monipuolisesti harjoituksia eri tekniikoista, kaikki opetus ei välillä ole ehkä itseä kovin paljon kiinnostanut, mutta täällä on mukavaa se, että on aika vapaata, että jos joku tehtävä ei nappaa niin saa tehdä sitä mitä itseltä luonnistuu paremmin. Alussa meillä oli paljon tuota tekniikka ja välineoppia, nyttemmin ollaan saatu tehdä omempia juttuja. 

Monet ihmiset täällä tykkäävät tehdä paljon maalausta, itselle on selkeytynyt, että se ei taida olla mun juttu. Tykkään kyllä akvarellien tekemisestä, mutta akryylit, öljyvärit ja muut tuubivärit tuntuvat haastavalta ja vieraalta ja ne eivät jotenkin kutsu minua maalaamaan... Mutta onneksi kaikesta ei tarvitse tykätä 😌 ja voihan olla että vielä joskus opin käyttämään niitä. 

Juuri nyt taidan olla enemmän piirtäjä-kuvanveistäjä ihminen.

Tässä on joitain tämän syksyn aikaisia töitä:

Tässä on 'Tyhjän Sydämen Kuningatar'. Olin syyslomaviikon Orivedellä ja päätin työntää käteni kunnolla saveen, kun ei tullut kesällä tehtyä mitään. Sain siihen ehkä innoitusta Adalmiinan helmi- sadusta ja siitä millainen henkilö Adalmiina on sadun alussa... En ole vielä polttanut sitä.

Tämä oli vähän vesiväriharjoittelua. Se on vähän kuin fanitaidetta, esittää Sandman-sarjakuvan Unta.

Ja tämänkin piti olla fanitaidetta, siitä piti tulla Clara Oswald/Jenna Coleman Doctor Who:sta... Mutta en onnistunut tekemään siitä näköistä, niin tein toisen version:

Ajattelen että teen vielä kolmannenkin version jossain vaiheessa...

Kokeilin tehdä veistoksellisia okariinoja. 

Yhdessä vaiheessa tein myös eräänlaisen juonikaavion tarinani ensimmäisestä luvusta. Se on tehty pitkälle paperille, enkä näytä sitä kokonaan, jotten spoilaisi liikaa:

 Aion tehdä veistokset tarinan hahmoista, tein jo Johnista eräänlaisen. Tavallaan se ei esitä hänen ulkonäköään (hänellä ei tietenkään ole kaksia kasvoja) vaan millainen henkilö hän on sisältä. En osaa ladata videota tänne, mutta tässä on Instagramiin laittamani video työstä:
https://www.instagram.com/p/BNcXEKYBDPu/
Laitan myöhemmin veistoksesta kokonaisuudessaan kuvan, sitten kun se on kokonaan valmis.

Meillä on ollut myös elävän mallin kurssi, siellä on tullut tehtyä myös töitä, mutta ne eivät oikein sovi tänne nettiin (kun ovat alastonkuvia... 😄 )

Olen vähän miettinyt että pitäisikö vaihtaa blogin nimeä... Helmeily harrastus ei ole pitkään aikaan innostanut. Mietin että pitäisikö minun vaihtaa tämä blogi vähän ukulele aiheiseksi, esim. 'Kun ukulele soi ei itkeä saa' mutta en sitten tiedä. Nykyään ukulelen soittaminen/rämpyttäminen on yksi mukavimmista harrastuksistani. Harmittaa kun on kurkku kipeä, enkä voi laulaa 😞 Soittelisin muuten niin mielelläni covereita vapaa-ajalla... Olen myös kirjoittanut joitain omia kappaleitakin, mutta ne tuntuvat kovin hölmöiltä ja typeriltä 😄

Mutta tällaista.

Voiton makua ja tarinaidea

Viimeinkin olen saattanut lopputyöni raportteineen päätökseen, ja olen saanut siitä nyt arvion.
(En halua vaikuttaa rehvastelevalta, mutta sain siitä kolmosen arvosanoista 0-3!)

En halua vielä hehkuttaa liikaa valmiita töitäni, sillä pitäähän lopputyönäyttelyssä olla nähtävää. Vaikka esittelinkin Ametistikuningattaren jo.

Mutta:
Kuten otsikosta voi päätellä, olen alkanut kirjoittamaan uutta tarinaa. Minulla on ollut vähän huono tapa, aina jos minulla on tarinaidea, aloitan innolla kirjoittamaan siihen alkua, mutta sitten into joko lopahtaa tai minä en kerkeä jatkamaan sitä.

Olen jo aika pitkään mielessäni suunnitellut tätä ideaa, alunperin tästä piti tulla nukketeatterinäytelmä, sitten sarjakuva. Ja nyt olen alkanut kirjoittaa tarinaa englanniksi, lähinnä harjoituksen vuoksi.

Sain tarinaan jonkun verran vaikutteita Doctor Who:sta ja Star Trekistä...

Se on siis johonkin tulevaisuuteen sijoittuvaa scifiä, joka kertoo tutkimusaluksen ja sen miehistön seikkailuista ja elämästä.

Tässä on tarinani hahmojen hahmotelmia:

Kapteeni Stride. Miehistön vakavamielinen ja tiukka johtaja.

Vitsikäs ja hiukan tärähtänyt aluksen lääkäri Ivan Mayfly. 

(Mayfly kuten sudenkorento, EI 'saattaa lentää')

Alykäs ja ystävällinen tutkija Lizzie Zela.

Lizzie kuuluu alieereihin, kansaan joka on elänyt tuhansia vuosia kauemmin kuin ihmiset, ja jotka ovat ihmisiä huomattavasti älykkäämpiä. Ihmisten sana 'alieni' alunperin pohjautui alieeristä.

Ihmiset pitkään olivat epätietoisia tämän kansan olemassaolosta ja alieerit hiljaa ja kaukaa tutkivat ihmiskunnan liikkeitä. Kun ihmisille viimein valkeni, etteivät he olekkaan ainoita älykkäitä olentoja maailmankaikkeudessa, he eivät olleetkaan kovin iloisia asiasta: ihmisten ja alieerien välille kehittyi sota. Kuitenkin kaksi kansaa saivat solmittua rauhan parikymmentä vuotta sitten ja nykyään he elävät keskenään melko sopuisasti.

 Aluksen temperamenttinen mekaanikko Gruffud Hands.

Avaruuspiraatti ja Desert's Eye- planeetan prinsessa Katherine Calico. (Desert's Eye suom. Aavikon silmä)
Avaruuspiraatit ovat vähän niinkuin merirosvoja, mutta avaruudessa... :D

Aluksen uusi työharjoittelija John Kidd. Ujo ja epävarma John on puolituinen.

Puolituiset ovat levittäytyneet asumaan monelle planeetalle. 

John on kotoisin Belas- planeetalta, jolla suurin osa väestöstä työllistyy kaivostyöskentelyllä, on siis hyvin epätavallista, että John pyrkii avaruustutkijaksi. Johnista on tulossa ensimmäinen puolipituis tutkija.

Lähimuotokuva Johnista.

 

Lähimuotokuva Ivanista

Olen miettinyt tekisinkö tarinalle ihan oman blogin, johon voisin aina jatkaa sitä ja liittää siihen omaa kuvitusta. Blogi sopisi tarinaan myös siksi, että hahmot pitävät päivä-/lokikirjoja siitä mitä avaruusmatkoilla tapahtuu.

Mitä mieltä olette? Lukisitteko sellaista?

Ametistikuningatar osa 2

Nyt on aivan pakko laittaa tännekkin nämä kuvat, koska en pysty lopettamaan tätä hypetystä, että kuinka hieno tästä tuli!

 

OMGH OMG MÄ EN OO IKINÄ TEHNY MITÄÄN NÄIN HIENOOOOO!!!!!!
Apua, mitenkä pääsen alas näistä pilvistä...?

Ametistikuningatar

Tänä viikonloppuna korjasin lopputyöesineen laittamalla sen haljenneen otsan tilalle mosaiikkia.

Laitoin mosaiikkipaloiksi korukiviä.

Ja viimein olen kunnolla päässyt vauhtiin raportin kirjoittamisessa.

Koulun kevättapahtuma on tänävuonna 26.4 eli ensi lauantaina. Tulkaa ihmeessä kaikki käsitöistä kiinnostuneet katsomaan :)

13.4

Tänään laitoin lopputyöhön liittyviä töitä lasituspolttoon.

Toivottavasti ei tule täysi katastrofi.

Alle kaksi viikkoa aikaa pelastautua

Tänään sain palautettua loputkin mahdollisten tulevien opiskelupaikkojen ennakkotehtävistä.

Nyt minulla ei ole mitään tekosyytä olla tekemättä lopputyö raporttia :/

Lopputyö pitäisi palauttaa alustavasti 18.4 ja se on minulla vielä aika kesken. Tiedän jo suunnilleen mitä lasitteita haluan töihin laittaa, mutta odotan vielä että pääsen näkemään koepalat niistä. Ja minulla on vielä joku työ joka ei ole käynyt vielä raakiksessakaan... Enkä vielä ole aloittanut kirjallisen osion tekemistä kunnolla, jollei mindmappeja lasketa.

Joku voi sanoa että olen huono kun jätän kaiken näin myöhään, mutta olen sitä mieltä että tarvitsen stressiä että saan työn rutistettua valmiiksi.

Minulla on taas uusi idea. Ideat lopputyöstä ovat tähänasti tulleet ja menneet aika nopeasti. Aiemminkin kerroin että halusin kokeilla hajoittaa työni ja koota sen laastilla uudestaan, mutta nyt olen sitä mieltä ettei kannata ottaa riskiä. Aikaa on niin vähän joten ei kannata pilata työtä. Ja nyt kaikki valinnat kannattaa tehdä aika nopeasti. En voi vain keksiä uusia mahdollisuuksia työnkorjaamiseen, vaan pitää toimia!

Uusi idea työhön, jonka otsa halkesi: piilotan haljenneen kohdan mosaiikilla. Minähän alunperinkin lopputyöaihetta valitessani halusin kokeilla mosaiikkia. 

Nyt minulla on alle kaksi viikkoa aikaa jotenkin pelastaa työni (sekä kesken eräisen työn, että aloittamattoman raportin) ja tehdä töitä valmistumisen eteen!

28.3

Viimeviikon työt:

Nyt olen hakenut uusiin opiskelupaikkoihin (kolmeen kuvataide- ja yhteen graaffisen suunnitelun korkeakouluun) ja täytyy tehdä erillaisia ennakkotehtäviä niitä varten. Tässä on ne jotka olen saanut tähänasti valmiiksi, saapa nähdä pääseekö näillä mihinkään:

Unelmoijan mahdolliset suunnitelmat

Tehtävän aiheena oli "Kuva joka kertoo hänen tulevaisuudestaan"

Tästä tuli omakuva. 

Tarpeeksi lähellä? 

Torronsuo

Aiheena "Piirustus ympäristöstä jossa mielelläsi oleskelet"

Vielä en ole aloittanut lopputyön kirjallista vaihetta kunnolla. Nyt näiden ennakkotehtävien palautukset on 6.4, joten koitan saada nämä ensin tehtyä.

 

16.3

Tänään sain tämän veistoksen tehtyä.

Epätoivoa ja idea (vai epätoivoinen idea?)

Juuri nyt lopputyö junnaa paikallaan, eikä aihe oikein enää jaksaisi kiinnostaa. 

Se tuntuu nyt vähän kuin taakalta, enkä osaa keskittyä kun haluaisin jo päästä tekemään muita asioita. Toivottavasti tämä tila menee ohi.

En ole ollut kovin tuottava loman jälkeen, taisi jäädä jenkkimoodi päälle. Viime perjantaina yritin tuskissani viimeistellä tätä työtä, enkä saanut siitä sellaista kuin halusin. En oikeastaan tiedä että halusinko minä siitä yhtään mitään... 

Lopulta minä olisin halunnut murskata työn mailalla tuusannuuskaksi.

Ja tästä minun mieleeni syttyi yksi idea.

Mitä jos minä hajoittaisin työn sellaisiksi paloiksi, että se olisi vielä koottavissa, lasittaisin kaikki palat eri lasitteilla ja kokoaisin työt uudestaan laastilla?

Sain vastauksen ideaani, kun toisen työn otsa halkesi raakapoltossa. Vielä en ole kajonnut työhön, mutta aion kokeilla ideaa siihen, sillä se on jo valmiiksi rikki. Minähän aikaisemmassa blogauksessani mietin että voisin ottaa halkeilut tarkoituksella omaan käyttööni, ehkä näin minun olisikin tarkoitus tehdä?

Ja kirjallista osiota tarvitsisi myös pikkuhiljaa alkaa aloittelemaan..

Lopputyöideoita

Olen taas ollut laiska enkä ole jaksanut kirjoitella tänne piiiitkään aikaan. 

Anteeksi, mutta en ole oikeasti kovinkaan pahoillaan :P 
Päivittelen nykyään enemmän Instagramissa, minut löytää nimimerkiltä @siikuh jos joku haluaa seurata.

Nyt on viimeisen amisvuoden kevät alkanut ja minulla on lopputyön ja sen kirjallisosion tekeminen jäljellä... vähiin käy ennen kuin loppuu :/

Valitsin lopputyöaiheekseni puutarhatuotteita: ruukkuja ja patsaita ja jonkinlaisia niiden hybridejä. 

Aluksi se oli minun ainoa ideani ja ajattelin että kehittelen sitä vähän lopputyön tekemisen aikana. Päätin aiheeni jo muutama viikko sitten, mutta kävin äskettäin Kaliforniassa matkailemassa perheeni kanssa, joten se vähän pätkäisi suunnittelua/tekemistä.

Tässä julkaisussa kerron niistä töistä jotka olen ehtinyt tehdä lopputyöhön liittyen ja millaisia ajatuksia minulla on ja mihin suuntaan aion työtä ehkä viedä.

 Murtunut Prinssi

Aloitin tekemään tätä työtä ennen joulua, joten tämä ei sinänsä liity lopputyöhöni. Ehkä sain siitä jonkinlaisia ideoita siihen kumminkin. 

Jokioisten Tapuliryhmä johon kuulun pitää kesällä Tapulimakasiinissa näyttelyn, jonka pääaiheena on tänävuonna naivistisuus. Tämän piti alunperin sopia teemaan, Uneksivana Prinssinä, mutta en tiedä tuliko siitä lopulta kovin naivistinen.  Mitä mieltä olette?

Työssä tapahtui vahinko, Prinssin kaula halkesi vähän kuivuessa ja repesi auki uunissa käydessä. Aluksi kun sain työn poltosta olin vähän ihmeissäni, että mitä minä nyt tälle teen. Mutta kun katselin sitä vähän kauemman aikaa niin aloin ajatella, että työ on oikeastaan hieno tuollaisena ja onneksi noin kävi sillä muuten tästä olisi tullut tosi laimean näköinen.

Työ sai minut miettimään että kenties pystyisin valjastamaan halkeilun omiin tarkoituksiini lopputyössä jos haluaisin.. Onhan työni aihe vähän enemmän koriste-, kuin käyttöesineiden tekoa ja patsaissa halkeilu ei välttämättä haittaisi.

Tämä työ oli enemmän vähän niinkuin luonnos lopputyötä varten. Halusin kokeilla yhdistää veistosten, (mistä niin kovasti pidän!) ja ruukkujen tekemistä. Hahmolla on pohja ja pään takaosa auki, jolloin siinä voisi kasvattaa ehkä jonkinlaisia köynnöskasveja, jolloin toivon mukaan kasvit olisivat kuten hahmon hiukset.

Saapa nähdä miten tämä idea onnistuu.

  

 Menin jo näinkin pitkälle tässä aukinainen takaraivo- ideassa että tein vähän isommankin reistoksen tai vuukun (veistos/ruukku).

Tässä kasvot onnistuivat todella hyvin, mutta kehosta ei ihan tullut sellaista kun halusin. Keho on liian pieni suhteessa päähän ja kehosta tuli muutenkin muodokkaampi kuin suunnittelin. 

Mutta toisaalta ei kaikkea voi osata, ja kenties hahmolla ei olekkaan ihmismäistä kehoa, sillä se ei ehkä olekkaan täysin ihminen. 

Kokeilin myös tehdä tavallisen ison ruukun, ihan vain nähdäkseni jaksanko tehdä sellaista. Ruukun tekeminen menetteli, mutta se ei ollut yhtä kivaa kuin veistosmaisten töiden tekeminen. Ikävä kyllä minulla ei ole ruukusta vielä kunnollista kuvaa.

Savea ja Kasvillisuutta

En tiedä aionko käyttää tätä mitenkään lopputyössäni, mutta tämä on juuri nyt minun mielessäni, joten kirjoitan tästä:

Olen muistellut yhtä graaffista novellia, jonka luin kauan aikaa sitten yläasteella ensi kertaa. Se oli Alan Mooren käsikirjoittaman Rämeen Olennon (engl. Swamp Thing) ensimmäinen osa. Rämeen Olento on DC Vertigon aikuisille tarkoitettu kauhusarjakuva. Vaikka olin varmaan 14, siinä synkässä ja hieman pelottavassakin tarinassa oli jotain todella kaunista mikä upposi minuun ja vaikuttaa vieläkin. Sen takia ehkä aloin suunnitella niitä puunhenkitarinoita.

Rämeen olento jollain tapaa kertoo ihmisten ja kasvillisuuden keskenään kampailusta ja yhteiselosta ja siitä mitä metsistä ajatellaan. Ihmiset pelkäävät metsiä, sillä ne ovat pelottavia ja pimeitä paikkoja, jotka eksyttävät sinut mutta toisaalta ne ovat myös paikkoja joissa voi olla rauhassa itsensä kanssa. Tai niin ainakin muistan että mielestäni tästä Rämeen Olennosta olisi ollut sisimmässään kyse. On ollut vähän aikaa kun olen viimeksi lukenut sen. 

Vaikka tarina onkin kauhua ja fantasiaa, siinä on jonkinlainen realistisuuden kulma. Ihmisten pitäisi kohdella luontoa paremmin.

Mielestäni kaikkien jotka ovat kiinnostuneita sarjakuvista vähääkään pitäisi lukea se kirja.

Varmaan puoli vuotta sitten löysin Neil Gaimanin sarjakuvan, josta en ollut vielä aikaisemmin kuullut. Mikä sinänsä on ihmeellistä sillä luen kaikki hänen kirjoittamansa kuvat mitkä käsiini saan. Kirja oli Black Orchid (jos sillä on suomennos niin se on varmaan Musta Orkidea). Black Orchidissa on vähän samankaltainen teema, kuin Rämeen Olennossa, mutta Gaimanin taianomaisuudella, jonka kaikki jotka ovat lukeneet Sandmaniä tietävät. Suosittelen siis tätäkin.

Ehkä koitan käyttää näiden teoksien tunnelmaa tai teemaa töissäni, koska ne ovat puutarhaesineitä ja tulen liittämään niihin kasveja. Mielestäni tekemäni hahmot eivät välttämättä ole ihmisiä, vaan eräänlaisia henkiolentoja, kenties kasvien henkiä...

Muuta

Noniin, tämä koulupäivä meni aikalailla tätä kirjoittaessa. Toivottavasti tästä on apua kun kirjoitan lopputyön kirjallista osiota. 

Jos joitakin Tapuliryhmäläisiä häiritsee että mainostan näyttelyä hieman, sanokaa niin muutan tekstiä.

Hehee, sainpas teidät lukemaan kirja-arvostelun taiteilijablogin vaatteissa! ;)