perjantai 10. marraskuuta 2017

Even flowers have their shadows

Hei taas, helmeilijät, nyt olen päättänyt yrittää blogata kerran viikossa viikon aikaisista töistä ja muista puuhista. (Mutta ei niin väliä jos joskus jää joku viikko väliin...)

Nämä työt olen saanut tehtyä:


Otin kuvasta mallia. Tein tuon akryylimaaleilla. Tuskastuin vaikka kuinka monta kertaa tuota maalatessa, joten ehkä sen takia jätin sen hieman tuollaiseksi hieman keskeneräisen näköiseksi...


Tässäkin mulla oli referenssikuva. Tämäkin työ jäi tarkoituksella luonnosmaiseksi, kun ihmiset tykkäs tuosta vaiheesta, missä työ nyt on, ja itsekkin tykkään siitä tosi paljon, joten päätin jättää sen tuollaiseksi ja alkaa tekemään toista "valmiimpaa" versiota.

En tiedä, kuinka hyvin työstä erottuu, mitä siinä on, mutta se on orkidea.
Ajattelin antaa työlle (ja muillekkin siitä tekemilleni versioille) nimeksi "Even flowers have their shadows" eli "Varjonsa on kukillakin".

Joskus töitä tehdessä kehittelen niihin mielessäni itselleni jonkinlaisen merkityksen tai tarinan.

Kukat mielletään hennoiksi ja viattomiksi.

Mun elämän aikana mun mukana sellainen suloisen ja kiltin tytön rooli tai leima, jota mä en välttämättä oikeesti aina ole. Tai kyllähän mä olen kiltti, joskus jopa liiankin kiltti. Kumminkin mä olen myös täysin kiltin vastakohtaa ja kaikkea muutakin. Sellaista työssä pohdin. Tavallaan se on siis omakuva, vaikka siinä onkin tuommoinen söpö kukka-aihe... 😅

En tiedä miksi tuntuu kauheen itsekeskeiseltä tehdä töitä itsestään 😂
Mutta ehkä katsoja voi nähdä siinä jotakin muuta ja tulkita työn omalla tavallaan.





perjantai 3. marraskuuta 2017

Ruusunpiikkien Prinsessa

Helou, helmeilijät 😊

Tällä viikolla sain aikaiseksi tälläisen työn:


Meillä Kankaanpään Taidekoulun ekaluokkalaisilla on tullossa näyttely Porin Citymarketin näyttelytilaan ja ollaan saatu tehdä Suomi 100-teemaan töitä sitä varten.

Sain sitten inspiraatiota suomalaisen kirjailian Zachris Topeliuksen Adalmiinan Helmi -sadusta.

Sadussa Adalmiina-prinsessa saa kastelahjoja kahdelta hyvältä haltiattarelta, joista toinen antaa helmen, jonka avulla Adalmiinasta tulee päivä päivältä kauniimpi, rikkaampi ja viisaampi. Toinen haltiatar antaa lahjansa Adalmiinalle vain jos hän helmensä menettää.

Adalmiinasta kasvaakin mitä kaunein, rikkain ja älykkäin neito, mutta hänestä tulee ylpeäluontoinen ja ilkeä bitch.

Lopulta Adalmiina kadottaa helmensä ja unohtaa täysin kuka on. 
Ja kuinkas sitten käykään...

Olen innostunut sen verran tarinasta, että olen alkanut kierrätellä mielessäni, että voisin kirjoittaa oman versioni siitä... Alkuperäisessä tarinassa prinssi pelastaa Adalmiinan, mutta haluaisin tehdä hiukan nykyaikaistetun version, jossa pelastaja onkin toinen prinsessa!


Oli todella hyvältä saada maalaus valmiiksi, kun oli jo alkanut tuntua etten ole vähään aikaan saanut aikaiseksi mitään tai oikeasti edes innostunut mistään... Ja nyt oikeasti tuntuu, että haluan viedä tämän idean loppuun 😊

torstai 14. syyskuuta 2017

Uutisia


Hei pitkästä aikaa,
 ei ole viimeaikoina tullut käytyä täällä. En ollut vähään aikaan tehnyt mitään kiinnostavaa, blogailuinto oli vähän lopahtanut ja alkoi tuntua, ettei kaikkien tarvitse tietää siitä mitä teen.

Mutta nyt se on muuttunut, sillä:

Olen päässyt opiskelemaan Kankaanpään Taidekouluun!

Meillä oli viimeviikolla ensimmäinen luento Ammatillisesta viestinnästä. Meille annettiin kotitehtäväksi tehdä essee viestinnän tärkeydestä taiteilijalle, jonka palautin juuri, tahdikkaasti viisi tuntia myöhässä... Hupsista.

Kirjoitettuani esseen, muistin etten ollut vähään aikaan kirjoittanut tänne ja tajusin että olisi hyvä alkaa kirjoittamaan taas, koska....

Tämä on sitä viestintää!

😂😂😂😂😂

Juuri tämä blogi mitä luet on sosiaalisen median käyttöä, sekä viestintää!

***

No niin, juuri nyt minulla ei ole kuvia tähänastisista harjoituksistani täällä, mutta lupaan laittaa sitten kun saan otettua kuvia sellaisista, jotka ovat julkaisukelpoisia ja joihin olen tyytyväinen.

Vähän myös pohdin, että kun helmeily harrastukseni on jäänyt vähän vähille, kannattaisiko vaihtaa tämän blogin nimi...? Saveilen kyllä vielä välillä. Ja toisaalta onhan tämän nimi jo niin pitkään ollut Savihelmeilyä... 

Mikä on teidän lukioiden mielipide?


sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Syksyn aikaiset tekeleet

Taaskin on ollut pitkä tauko, kaipa ei ole ollut mitään sellaista mitä haluaisin jakaa... Viimeinen päivitys täällä siis oli silloin kun valmistuin artesaaniksi, ja kerroin tarinaideastani. No tuo tarina on vieläkin kehittynyt mielessä ja olen saanut kirjoitettua alustavan suunnitelman ensimmäisestä luvusta ja jonkunlaiset juonihahmotelmat niistä parista seuraavasta. Mutta eipä siitä täällä enempää.

Keväällä hain Kankaanpään taidekouluun ja kuten ehkä joku jo tietää, en päässyt sinne. Taisi jännittää liikaa haastatteluissa, tuntui etten tehnyt itsestäni täysin selkeää kuvaa, joten minua ei ihan ehkä ymmärretty... Enkä ollut ihan parhaimmillani tehtävissäkään. Mutta ensi keväänä minä näytän! 

Olen nyt siis ollut tämän syksyn Oriveden Opistolla harjoitusvuodella. Täällä on tehty hyvin monipuolisesti harjoituksia eri tekniikoista, kaikki opetus ei välillä ole ehkä itseä kovin paljon kiinnostanut, mutta täällä on mukavaa se, että on aika vapaata, että jos joku tehtävä ei nappaa niin saa tehdä sitä mitä itseltä luonnistuu paremmin. Alussa meillä oli paljon tuota tekniikka ja välineoppia, nyttemmin ollaan saatu tehdä omempia juttuja. 

Monet ihmiset täällä tykkäävät tehdä paljon maalausta, itselle on selkeytynyt, että se ei taida olla mun juttu. Tykkään kyllä akvarellien tekemisestä, mutta akryylit, öljyvärit ja muut tuubivärit tuntuvat haastavalta ja vieraalta ja ne eivät jotenkin kutsu minua maalaamaan... Mutta onneksi kaikesta ei tarvitse tykätä 😌 ja voihan olla että vielä joskus opin käyttämään niitä. 
Juuri nyt taidan olla enemmän piirtäjä-kuvanveistäjä ihminen.

Tässä on joitain tämän syksyn aikaisia töitä:

Tässä on 'Tyhjän Sydämen Kuningatar'. Olin syyslomaviikon Orivedellä ja päätin työntää käteni kunnolla saveen, kun ei tullut kesällä tehtyä mitään. Sain siihen ehkä innoitusta Adalmiinan helmi- sadusta ja siitä millainen henkilö Adalmiina on sadun alussa... En ole vielä polttanut sitä.

Tämä oli vähän vesiväriharjoittelua. Se on vähän kuin fanitaidetta, esittää Sandman-sarjakuvan Unta.

Ja tämänkin piti olla fanitaidetta, siitä piti tulla Clara Oswald/Jenna Coleman Doctor Who:sta... Mutta en onnistunut tekemään siitä näköistä, niin tein toisen version:
Ajattelen että teen vielä kolmannenkin version jossain vaiheessa...

Kokeilin tehdä veistoksellisia okariinoja. 

Yhdessä vaiheessa tein myös eräänlaisen juonikaavion tarinani ensimmäisestä luvusta. Se on tehty pitkälle paperille, enkä näytä sitä kokonaan, jotten spoilaisi liikaa:




 Aion tehdä veistokset tarinan hahmoista, tein jo Johnista eräänlaisen. Tavallaan se ei esitä hänen ulkonäköään (hänellä ei tietenkään ole kaksia kasvoja) vaan millainen henkilö hän on sisältä. En osaa ladata videota tänne, mutta tässä on Instagramiin laittamani video työstä:
https://www.instagram.com/p/BNcXEKYBDPu/
Laitan myöhemmin veistoksesta kokonaisuudessaan kuvan, sitten kun se on kokonaan valmis.

Meillä on ollut myös elävän mallin kurssi, siellä on tullut tehtyä myös töitä, mutta ne eivät oikein sovi tänne nettiin (kun ovat alastonkuvia... 😄 )

Olen vähän miettinyt että pitäisikö vaihtaa blogin nimeä... Helmeily harrastus ei ole pitkään aikaan innostanut. Mietin että pitäisikö minun vaihtaa tämä blogi vähän ukulele aiheiseksi, esim. 'Kun ukulele soi ei itkeä saa' mutta en sitten tiedä. Nykyään ukulelen soittaminen/rämpyttäminen on yksi mukavimmista harrastuksistani. Harmittaa kun on kurkku kipeä, enkä voi laulaa 😞 Soittelisin muuten niin mielelläni covereita vapaa-ajalla... Olen myös kirjoittanut joitain omia kappaleitakin, mutta ne tuntuvat kovin hölmöiltä ja typeriltä 😄

Mutta tällaista.

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Voiton makua ja tarinaidea

Viimeinkin olen saattanut lopputyöni raportteineen päätökseen, ja olen saanut siitä nyt arvion.
(En halua vaikuttaa rehvastelevalta, mutta sain siitä kolmosen arvosanoista 0-3!)

En halua vielä hehkuttaa liikaa valmiita töitäni, sillä pitäähän lopputyönäyttelyssä olla nähtävää. Vaikka esittelinkin Ametistikuningattaren jo.

Mutta:
Kuten otsikosta voi päätellä, olen alkanut kirjoittamaan uutta tarinaa. Minulla on ollut vähän huono tapa, aina jos minulla on tarinaidea, aloitan innolla kirjoittamaan siihen alkua, mutta sitten into joko lopahtaa tai minä en kerkeä jatkamaan sitä.

Olen jo aika pitkään mielessäni suunnitellut tätä ideaa, alunperin tästä piti tulla nukketeatterinäytelmä, sitten sarjakuva. Ja nyt olen alkanut kirjoittaa tarinaa englanniksi, lähinnä harjoituksen vuoksi.

Sain tarinaan jonkun verran vaikutteita Doctor Who:sta ja Star Trekistä...

Se on siis johonkin tulevaisuuteen sijoittuvaa scifiä, joka kertoo tutkimusaluksen ja sen miehistön seikkailuista ja elämästä.

Tässä on tarinani hahmojen hahmotelmia:

Kapteeni Stride. Miehistön vakavamielinen ja tiukka johtaja.

Vitsikäs ja hiukan tärähtänyt aluksen lääkäri Ivan Mayfly. 
(Mayfly kuten sudenkorento, EI 'saattaa lentää')

Alykäs ja ystävällinen tutkija Lizzie Zela.

Lizzie kuuluu alieereihin, kansaan joka on elänyt tuhansia vuosia kauemmin kuin ihmiset, ja jotka ovat ihmisiä huomattavasti älykkäämpiä. Ihmisten sana 'alieni' alunperin pohjautui alieeristä.

Ihmiset pitkään olivat epätietoisia tämän kansan olemassaolosta ja alieerit hiljaa ja kaukaa tutkivat ihmiskunnan liikkeitä. Kun ihmisille viimein valkeni, etteivät he olekkaan ainoita älykkäitä olentoja maailmankaikkeudessa, he eivät olleetkaan kovin iloisia asiasta: ihmisten ja alieerien välille kehittyi sota. Kuitenkin kaksi kansaa saivat solmittua rauhan parikymmentä vuotta sitten ja nykyään he elävät keskenään melko sopuisasti.

 Aluksen temperamenttinen mekaanikko Gruffud Hands.

Avaruuspiraatti ja Desert's Eye- planeetan prinsessa Katherine Calico. (Desert's Eye suom. Aavikon silmä)
Avaruuspiraatit ovat vähän niinkuin merirosvoja, mutta avaruudessa... :D


Aluksen uusi työharjoittelija John Kidd. Ujo ja epävarma John on puolituinen.
Puolituiset ovat levittäytyneet asumaan monelle planeetalle. 
John on kotoisin Belas- planeetalta, jolla suurin osa väestöstä työllistyy kaivostyöskentelyllä, on siis hyvin epätavallista, että John pyrkii avaruustutkijaksi. Johnista on tulossa ensimmäinen puolipituis tutkija.

Lähimuotokuva Johnista.
 
Lähimuotokuva Ivanista

Olen miettinyt tekisinkö tarinalle ihan oman blogin, johon voisin aina jatkaa sitä ja liittää siihen omaa kuvitusta. Blogi sopisi tarinaan myös siksi, että hahmot pitävät päivä-/lokikirjoja siitä mitä avaruusmatkoilla tapahtuu.
Mitä mieltä olette? Lukisitteko sellaista?




maanantai 18. huhtikuuta 2016

Ametistikuningatar osa 2

Nyt on aivan pakko laittaa tännekkin nämä kuvat, koska en pysty lopettamaan tätä hypetystä, että kuinka hieno tästä tuli!




 


OMGH OMG MÄ EN OO IKINÄ TEHNY MITÄÄN NÄIN HIENOOOOO!!!!!!
Apua, mitenkä pääsen alas näistä pilvistä...?

Ametistikuningatar


Tänä viikonloppuna korjasin lopputyöesineen laittamalla sen haljenneen otsan tilalle mosaiikkia.


Laitoin mosaiikkipaloiksi korukiviä.



Ja viimein olen kunnolla päässyt vauhtiin raportin kirjoittamisessa.

Koulun kevättapahtuma on tänävuonna 26.4 eli ensi lauantaina. Tulkaa ihmeessä kaikki käsitöistä kiinnostuneet katsomaan :)