Olen taas ollut laiska enkä ole jaksanut kirjoitella tänne piiiitkään aikaan.
Anteeksi, mutta en ole oikeasti kovinkaan pahoillaan :P
Päivittelen nykyään enemmän Instagramissa, minut löytää nimimerkiltä @siikuh jos joku haluaa seurata.
Päivittelen nykyään enemmän Instagramissa, minut löytää nimimerkiltä @siikuh jos joku haluaa seurata.
Nyt on viimeisen amisvuoden kevät alkanut ja minulla on lopputyön ja sen kirjallisosion tekeminen jäljellä... vähiin käy ennen kuin loppuu :/
Valitsin lopputyöaiheekseni puutarhatuotteita: ruukkuja ja patsaita ja jonkinlaisia niiden hybridejä.
Aluksi se oli minun ainoa ideani ja ajattelin että kehittelen sitä vähän lopputyön tekemisen aikana. Päätin aiheeni jo muutama viikko sitten, mutta kävin äskettäin Kaliforniassa matkailemassa perheeni kanssa, joten se vähän pätkäisi suunnittelua/tekemistä.
Tässä julkaisussa kerron niistä töistä jotka olen ehtinyt tehdä lopputyöhön liittyen ja millaisia ajatuksia minulla on ja mihin suuntaan aion työtä ehkä viedä.
Murtunut Prinssi
Aloitin tekemään tätä työtä ennen joulua, joten tämä ei sinänsä liity lopputyöhöni. Ehkä sain siitä jonkinlaisia ideoita siihen kumminkin.
Jokioisten Tapuliryhmä johon kuulun pitää kesällä Tapulimakasiinissa näyttelyn, jonka pääaiheena on tänävuonna naivistisuus. Tämän piti alunperin sopia teemaan, Uneksivana Prinssinä, mutta en tiedä tuliko siitä lopulta kovin naivistinen. Mitä mieltä olette?
Työssä tapahtui vahinko, Prinssin kaula halkesi vähän kuivuessa ja repesi auki uunissa käydessä. Aluksi kun sain työn poltosta olin vähän ihmeissäni, että mitä minä nyt tälle teen. Mutta kun katselin sitä vähän kauemman aikaa niin aloin ajatella, että työ on oikeastaan hieno tuollaisena ja onneksi noin kävi sillä muuten tästä olisi tullut tosi laimean näköinen.
Työ sai minut miettimään että kenties pystyisin valjastamaan halkeilun omiin tarkoituksiini lopputyössä jos haluaisin.. Onhan työni aihe vähän enemmän koriste-, kuin käyttöesineiden tekoa ja patsaissa halkeilu ei välttämättä haittaisi.
Tämä työ oli enemmän vähän niinkuin luonnos lopputyötä varten. Halusin kokeilla yhdistää veistosten, (mistä niin kovasti pidän!) ja ruukkujen tekemistä. Hahmolla on pohja ja pään takaosa auki, jolloin siinä voisi kasvattaa ehkä jonkinlaisia köynnöskasveja, jolloin toivon mukaan kasvit olisivat kuten hahmon hiukset.
Saapa nähdä miten tämä idea onnistuu.
Menin jo näinkin pitkälle tässä aukinainen takaraivo- ideassa että tein vähän isommankin reistoksen tai vuukun (veistos/ruukku).
Tässä kasvot onnistuivat todella hyvin, mutta kehosta ei ihan tullut sellaista kun halusin. Keho on liian pieni suhteessa päähän ja kehosta tuli muutenkin muodokkaampi kuin suunnittelin.
Mutta toisaalta ei kaikkea voi osata, ja kenties hahmolla ei olekkaan ihmismäistä kehoa, sillä se ei ehkä olekkaan täysin ihminen.
Kokeilin myös tehdä tavallisen ison ruukun, ihan vain nähdäkseni jaksanko tehdä sellaista. Ruukun tekeminen menetteli, mutta se ei ollut yhtä kivaa kuin veistosmaisten töiden tekeminen. Ikävä kyllä minulla ei ole ruukusta vielä kunnollista kuvaa.
Savea ja Kasvillisuutta
En tiedä aionko käyttää tätä mitenkään lopputyössäni, mutta tämä on juuri nyt minun mielessäni, joten kirjoitan tästä:
Olen muistellut yhtä graaffista novellia, jonka luin kauan aikaa sitten yläasteella ensi kertaa. Se oli Alan Mooren käsikirjoittaman Rämeen Olennon (engl. Swamp Thing) ensimmäinen osa. Rämeen Olento on DC Vertigon aikuisille tarkoitettu kauhusarjakuva. Vaikka olin varmaan 14, siinä synkässä ja hieman pelottavassakin tarinassa oli jotain todella kaunista mikä upposi minuun ja vaikuttaa vieläkin. Sen takia ehkä aloin suunnitella niitä puunhenkitarinoita.
Rämeen olento jollain tapaa kertoo ihmisten ja kasvillisuuden keskenään kampailusta ja yhteiselosta ja siitä mitä metsistä ajatellaan. Ihmiset pelkäävät metsiä, sillä ne ovat pelottavia ja pimeitä paikkoja, jotka eksyttävät sinut mutta toisaalta ne ovat myös paikkoja joissa voi olla rauhassa itsensä kanssa. Tai niin ainakin muistan että mielestäni tästä Rämeen Olennosta olisi ollut sisimmässään kyse. On ollut vähän aikaa kun olen viimeksi lukenut sen.
Vaikka tarina onkin kauhua ja fantasiaa, siinä on jonkinlainen realistisuuden kulma. Ihmisten pitäisi kohdella luontoa paremmin.
Mielestäni kaikkien jotka ovat kiinnostuneita sarjakuvista vähääkään pitäisi lukea se kirja.
Varmaan puoli vuotta sitten löysin Neil Gaimanin sarjakuvan, josta en ollut vielä aikaisemmin kuullut. Mikä sinänsä on ihmeellistä sillä luen kaikki hänen kirjoittamansa kuvat mitkä käsiini saan. Kirja oli Black Orchid (jos sillä on suomennos niin se on varmaan Musta Orkidea). Black Orchidissa on vähän samankaltainen teema, kuin Rämeen Olennossa, mutta Gaimanin taianomaisuudella, jonka kaikki jotka ovat lukeneet Sandmaniä tietävät. Suosittelen siis tätäkin.
Ehkä koitan käyttää näiden teoksien tunnelmaa tai teemaa töissäni, koska ne ovat puutarhaesineitä ja tulen liittämään niihin kasveja. Mielestäni tekemäni hahmot eivät välttämättä ole ihmisiä, vaan eräänlaisia henkiolentoja, kenties kasvien henkiä...
Muuta
Noniin, tämä koulupäivä meni aikalailla tätä kirjoittaessa. Toivottavasti tästä on apua kun kirjoitan lopputyön kirjallista osiota.
Jos joitakin Tapuliryhmäläisiä häiritsee että mainostan näyttelyä hieman, sanokaa niin muutan tekstiä.
Hehee, sainpas teidät lukemaan kirja-arvostelun taiteilijablogin vaatteissa! ;)
