Katsaus tulevaan

Helou rakas blogini!

Ei kovin kummoisia kuulumisia, kunhan vaan kertoilen asioita.

 Koulua olen käynyt ja kuviksessa aina välillä jatkamassa planeettoja.

Nyt olen alkanut maalailemaan niitä. 

Tässä kuvia:

 Neptunus

 Mars

 Jupiter, Neptunus & Mars.

 En ole varma tykkäänkö tuosta Jupiterista yhtään..

Venus

Aurinko on vielä keskeneräinen:

Koruiluja

Olen myös tehnyt taas lisää korujuttuja. Koska meillä on koulussa tulossa pääsiäismyyjäiset, koitan tehdä siihen mennessä paljon kaikkea valmiiksi. Olen myös tehnyt koulussa keramiikkariipuksia.

Myyjäisissä ajattelin esitellä koruja vanhalla ilmoitustaulullani.

 Eli tässä kaulakoru ja korviksia. Kaulakorun ketjut tein netistä etsimälläni ohjeella. 

Korvikset tein samalla tyylillä kuin joskus aiemmin, entisessä blogissani. Silloin tosin käytin korun sisällä helmiä. Nyt näissä on hiottuja kiviä. Ajattelin kutsua korviksia nimellä Kaoskota, niiden ristiinrastiin kulkevien metallilankojen mukaan.

 Tämä ketju on kesken.

 Itselleni tekemät Kaoskota-korvikset.

 Ilmoitustaulussa on vielä reilusti tilaa.

Kuvasta tuli mieleen, joskus aikaisemmin olen maininnut huoneeni sekaisuudesta. Ei siellä aina sekaista ole, kyllä siivoilen aina välillä, mutta se siisteys ei kovin kauan yleensä kestä. Heti kun saan jonkun idean korusta, asetun pöytäni viereen istumaan ja kohta on taas helmet ja metallilangat ympäri pöytää. Tosin on kiva kun minulla on iso pöytä.

Tulevasta kesästä

En ole ajatellut meneväni kesätöihin. (Toistaiseksi)

Suunnittelin varaavani joltain kesätorilta pöydän pariksi viikonlopuksi ja kauppaisin sielä koruja ja okariinoja ym.

Jokunen viikko sitten äiti ehdotti että kun minulla ei ole kesätyösuunnitelmia, niin mitä jos menisinkin kielikurssille. 

Aluksi ajatus oli hiukan pelottava, kolmeksi viikoksi pois kotoa.. (tiedän, olen aika kotikissa)

Enkä tiedä haluaisiko kukaan kavereistani tulla seuraan..

Mutta nyttemmin olen ajatellut, että hainhan minä nykyiseen kouluunikin, vaikka en tuntenut ketään muuta tälle linjalle hakevaa ja hyvinhän minä olen pärjännyt ja tutustunut ihmisiin. 

Pidän englannin kielestä ja osaan sitä tarpeeksi kanssakäymiseen sitä puhuvien ihmisten kanssa. Luulisin. Saatiin enkun kokeet jokuaika sitten ja sain siitä kolmosen (meidän paras arvosana).

Ja luulen, että kieleni paranee kurssilla. Jos minulla olisi kurssilla joku kaveri, saattaisi olla että uskaltaisin vain hengailla kyseisen kaverin kanssa.

Se, että minä en tunne yhtään samalle kurssille tulevia vielä saattaa jopa auttaa minua rohkaistumaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin.

Odotan kielikurssiani Wightsaarelle innolla. Kuten odotan koko kesää.

Mutta nyt kello alkaa olla jo aika paljon ja huomenna on koulua. Hyvää yötä blogi :)

Matka Lunaan

Hei taas!

On ollut lumeton hiihtoloma. Mitään en ole tehnyt muuta kuin sotkenut huonettani ja suunnitellut asioiden tekemistä. Ja ehkä pari korua. Ja hieman jatkanut tarinaa. On pitänyt kuvisjuttujakin suunnitella, mutta ne suunnitelmat on vielä pään sisässä. Juttujen suunnitteleminen pään sisällä on kyllä yksi mielipuuhistani. 

Olen esim. miettinyt millaisia värejä käyttäisin Aurinkoon. Ajattelin käyttää kasvoihin vaalean keltaista, hiuksiin oranssia ja punaista ja sormiin violettia/aniliinin punaista/magentaa.

Sitten olen miettinyt tarinani maailmaan liittyviä asioita.

Tarinan maailman maantieteestä ja kansoista/pohjustusta tarinaan

Vihreän temppeli sijaitsi Lehdossa, joka oli yksi maakunta Lunan valtakunnassa. Suurin osa alueista on metsää ja suurin osa väestöstä puunhenkiä. Lehto on aika harvaan asuttu, suuri osa väestöstä saa elantonsa viljelemällä tai muuten elämällä luonnon ehdoilla. Toki on Lehdossa suurempiakin kaupunkeja, kuten Puistometsä ja Keto. Temppeli on hyvin lähellä Puistometsää, joka on puunhenkikaupunki Lehdon eteläosassa. Puistometsässä elää lordi Metsätammi. Keto taas on pohjoisemmassa ja siellä elää enemmän ihmisiä kuin puunhenkiä. Mitä pohjoisemmaksi Lehtoa mennään, niin sitä enemmän on ihmisasutusta. 

Lehto on siis se paikka jossa Vilin perhe asuu.

Kun kirjoitin tätä kohtaa minulla oli mielikuva Lehdon kartasta. Kartta-mielikuvassani siellä on suuri vuoristo idässäpäin. Vuoristo jatkuu Lehdon itänaapurilääniin/maakuntaan. Tälle maakunnalle minulla ei ole vielä nimeä, mutta siellä asuu paljon vuoristopuunhenkiä, joista suurin osa on havupuidenhenkiä.

Vuoristopuunhenget ovat ulkonäöltään usein hieman persjalkaisia ja tanakoita ja luonteeltaan yleensä vähän rajumpia kuin Lehdossa elävät lehtipuidenhenget. Lehdon puunhenget ovat ulkonäöltäöltään usein sirompia ja he ovat usein hengellisempiä. Toki poikkeuksia on. 

Ihmisethän me kaikki tiedämme. Vaikka puunhenkien kehot muistuttavat hyvin paljon ihmistä, puunhenget ovat biologisesti todella kaukana ihmisestä. Puunhenkien tarpeet ovat erillaiset kuin ihmisen. Esim. silloin kun he syövät, ateria koostuu enimmäkseen vihanneksista eikä heidän tarvitse hengittää. Puunhenget kuitenkin tarvitsevat ihmisten ja muiden hengittävien olentojen aikaansaamia kaasuja (hiilidioksidi). Lisäksi he tarvitsevat auringonvaloa ja vettä.

 Ihminen on lähempänä puolijättiä. 

Puolijättejä on vähän ja suurin osa niistä asuu vuoristoilla. Muinaisilla ajoilla jättejä oli paljon. Jätit vähenivät uhanalaisiksi tuntemattomista syistä. Jäljelle jääneet jätit pariutuivat ihmisten kanssa. Nykyisissä "puoli"jäteissä on hyvin vähän jättien perimää. Alkuperäisiä jättejä ei tiedetä olevan olemassa. Puolijätit ovat tavallista ihmistä suurikokoisempia ja voimakkaampia.

Lehdon pohjoisnaapurissa on vielä nimetön maakunta, jossa elää lähes kaikkia Lunan kansoja. Siellä on Lunan pääkaupunki jossa elää kuningas/keisari/hallitsija. Lehtoa etelämpänä on paikka jossa elää tulikansa.Tulikansaa vastaan lehtolaisilla on kauan jo ollut kränää. Tulikansat ovat esim. polttaneet metsiä ja puunhenkien asuinpaikkoja Lehdon etelärajoilla.

En ole vielä rakentanut mielessäni kovin tarkkaa kuvaa Lehdon ulkopuolella olevista paikoista. Lunassa on myös kettuihmisiä, mutta en ole luonut niitä vielä kovinkaan pitkälle..

 

 Lisää puunhengistä

 Vil tunsi tämän metsän kuin omat taskunsa. Hän kuuli kuinka se kuiski hänelle muinaisilla puiden kielillä, joita hän ei ymmärtänyt, mutta hän pystyi päättelemään niiden äänensävyistä mistä ne kertoivat. Metsä toivotti Vilin tervetulleeksi, kuten aina. Näissä metsissä hän syntyi ja kasvoi.

Puunhenget tietävät, että kaikilla elävillä olennoilla on henki, jopa pienilläkin. Jokainen puunhenki pystyy aistimaan ympärillään kasvavien puiden tai kasvien henkien läsnäolon jossainmäärin.

 Melkein kaikki kuulevat kuiskauksia/puhetta. Jos puunhenget joskus osasivatkaan niiden kieltä, se taito on kadonnut aikojen saatossa puunhenkien ollessa ihmisten kanssa kanssakäymisissä ja tottuessaan heidän tapoihinsa. Sellaiset puunhenget, jotka pystyvät ymmärtämään puiden kieliä on hyvin hyvin harvassa ja heidän sanotaan omaavan Äiti Vihreän lahjan.

Äiti Vihreä on se hoivaava voima, josta kaikki elämä on saanut alkunsa. Näin suuri osa puunhengistä uskoo. On kuitenkin olemassa myös ateisteja puunhenkiä.

-----

Takaisin Maa-planeetalle..

En varmaan kovin paljon enempää päivittele tästä tarina suunnitelmasta, koska olen jo kertonut tästä aika paljon. Taidan pitää omana salassa omana projektinani. Jos tästä joskus jotain (ei varmaan ikinä...) niin silloin en spoilaa liikaa.

Huh, suunnitelmien kirjoittamisessa tulee nälkä..

 

Tarinan alku

Hiih, olen iloinen sain kirjoitettua aika paljon sitä tarinaa, joka liittyy meidän koulutehtävään! :D Tuntuu siltä että viimeinkin olen oppinut kirjoittamaan! Siis onhan minulla paaljon harjoiteltavaa. Yleensä en kirjoita kovin paljon, mutta olen päättänyt, että se muuttuu! 

Jos minä kirjoittaisin kirjan niin tämä olisi sen alku. Tarinan päähenkilön Vil Rauduskoivun pääpotretin esittelinkin jo viime bloggauksessani.

Eli tässä tarinan alku:

Vil makasi vatsallaan nurmikolla takapihalla ja katseli kun punainen leppäkerttu nousi ylös pitkin siankärsämöä. Tänään hänestä tulisi lähetti. Hän pääsisi näkemään maailmaa tämän metsäkylän ulkopuolella ja näkemään ihmisiä ja heidän kaupunkejaan. Ja mikä parasta, hän menisi seikkailemaan. Vil oli kuullut kertomuksia vanhempien lähettipoikien matkoista. Hän ei malttanut odottaa nähdä maailmaa omin silmin.

Vil nosti leppäkertun maasta, nousi ylös ja käveli elämänpuunsa luo. Hänen täytyi hyvästellä se ennen lähtöä. Puu oli nuori ja sen tuohi oli mustavalkoista. Kaikkien heidän perheensä puut olivat mustavalkotuohisia, paitsi äidin, jonka puu oli pensasmainen ja harmaanruskeakaarnainen. Äiti oli ollut Kotipihlaja syntyessään, mutta äidin ja isän mennessä naimisiin hän otti isän sukunimen Rauduskoivu.

Vil kosketti puun pintaa ja katseli sen vihreitä lehtiä.

Äiti huusi takaovella Vilin sisälle. Leppäkerttu lennähti pois.

Heidän kotinsa oli rakennettu suuren kuolleen puun onttoon runkoon. Oli tarinoita, joissa kerrottiin että aikana ennen kuin puunhenkiä oli vielä olemassa, metsissä elivät valtavat puut. Näihin puihin puunhenget olivat myöhemmin rakentaneet talonsa. Näitä puita kutsuttiin yksinkertaisesti kotipuiksi.

Sisällä omassa huoneessaan Vil pakkasi äidin avustuksella. Hän otti mukaansa päällä oleviensa vaatteiden lisäksi vaaleanharmaan pitkän paidan, metsänvihreät housut ja paksumman takin kylmempiä säitä varten. Puiset ruokailuvälineet ja oudon kompassin, jota Vil ei osannut käyttää. Isä oli sanonut että hän oppisi käyttämään sitä ensimmäisellä lähettimatkallaan, kun hän saisi oppaakseen jonkun Vihreän lapsista. Vil laittoi kaikki mukanaan tarvitsemansa asiat reppuunsa.

Vil meni äitinsä kanssa keittiöön, jossa oli kaappeja seinien vierustoilla ja keskellä huonetta oli pöytä, jonka alla istui Vilin pikkuveli Tom. Aurinko paistoi ikkunoista.

Vil kyyristyi pöydän alle Tomin viereen. Neljäkesäinen Tom leikki puisella punaiseksi maalatulla hyrrällä. Vil pörrötti Tomin hiuksia. Tomilla oli samanlainen vaaleanvihreä koivunlehtitukka kuin Vililläkin.

”Minä tahdon myös matkustaa” Tom sanoi. ”Tulen kaipaamaan sinua. Ehkä sitten kun sinäkin olet vähän vanhempi pääset lähetiksi” Sanoessaan tuon Vil katsahti äitiinsä joka siivosi astioita aamupalan jäljiltä. Vil mietti uskaltaisikohan äiti päästää toisenkin poikansa maailmalle. ”Tulen sitten käymään kotona jos kylämme on viestinvienti reissujeni matkojen varrella. Ja sitten minä kerron sinulle kaikesta mitä olen nähnyt” Vil kosketti Tomin nenää sormenpäällään.

”Vil, isäsi varmaan odottaa jo kaupan puolella” äiti sanoi laittaessaan astioita kaappiin. Vilin perhe piti kyläkauppaa etuoven vierellä. Vil yritti olla lyömättä päätänsä pöytään noustessaan vielä halaamaan äitiään. Sitten Vil oli jo menossa kauppaan, kun äiti huudahti ”Ethän sinä ole syönyt tänään melkein mitään!” Vil oli ollut liian jännittynyt saadakseen aamupalalla yhtään syödyksi. Vil nappasi porkkanan pöydältä olevasta korista ja juoksi kaupan puolelle.

Kaupassa oli asiakkaana Rauduskoivujen naapuri Eero Valkeakuulas. Eero oli suunnilleen Vilin isän ikäinen ja hänellä oli hyvin vaalean vihreä iho ja hänen päässään kasvoi lehtitukan lisäksi omenoita.

Vilin isä seisoi kassalla ja nojaili pöytään käsillään jutellessaan Eeron kanssa. Eero oli ostamassa puutarhatarvikkeita. Isä nyökkäsi Vilin odottamaan vielä sen ajan kun Eero maksoi. 

Vil kierteli kauppaa ja katseli myytäviä asioita. Ruokapuolella oli vihanneksia, perunoita, tatteja, jauhoja ja mausteita. Puutarhaosastolla taimia ja multaa. Sitten oli kaiken näköisiä esineitä, kuten kankaita, puuastioita ja luutia. Vilin isä viittoi Vilin takaisin kassalle. ”Onnea tulevalle lähetille!” Eero  sanoi ja lähti ulos.

”Noniin, onko kaikki mukana?” Isä kysyi Vililtä. Vil innostuksissaan onnistui vain nyökkäämään. Isä saattaisi hänet Äiti Vihreän temppeliin, josta Vilin ensimmäinen retki alkaisi. Ensimmäisellä lähettiretkellään kaikki lähettikokelaat saavat mukaansa Vihreän lapsen. Vihreän lapset ovat puunhenkiä, jotka pyhittävät elämänsä Äiti Vihreälle ja elävät Äiti Vihreän temppelissä.

Vil oli toki käynyt temppelissä kevätjuhlissa ja muiden pyhien aikaan, mutta tällä kertaa häntä jännitti enemmän kuin aikaisemmin.

He olivat jo lähdössä, kun äiti ilmestyi kaupasta keittiöön menevän oven viereen. Isä katsahti äitiin ja käski Vilin odottaa ulkona.

Sen jälkeen kun Vil oli mennyt ulos äiti tarttui isän käteen. "Ben, oletko ihan varma tästä?” Vilin äidin kasvoilla oli huolta. Hän oli kaunis, mutta aina huolissaan hänen kasvonsa muuttuivat haikeiksi. ”Viljami on odottanut tätä jo kauan. Hän on kasvanut” Benjamin Rauduskoivu sanoi vaimolleen. ”Tiedän, hän melkein löi päänsä pöytään hyvästellessään Tomia” Benin vaimo sanoi ja jatkoi: ”mutta hän on vasta kaksitoistakesäinen”

Ben tuli surulliseksi katsellessaan vaimonsa kasvoja. Hänellä oli ruskeat silmät ja hänen lehtitukkansa oli tummempi kuin poikien. Hiusten seassa kasvoi valkoisia kukintoja, jotka syksyn tullessa kypsyivät punaisiksi marjoiksi. Vilin äidillä oli samanlainen vino suu kuin pojallaan.

”Maria, minäkin tulen kaipaamaan Viliä, mutta sinä tiedät millainen hän on. Aina etsimässä ötököitä ja piilopaikkoja” Ben halasi vaimoaan. ”Hänen sydämensä ei voi vastustaa seikkailua. Uskon että hän tulee kasvamaan puunhenkenä matkallaan. Ja hän varmasti tulee katsomaan meitä pikemmin kuin arvaammekaan” Ben suuteli Mariaa otsalle. ”Kyllä hän pärjää”

Talviväsymys

Okei on taas pitkä aika viime bloggauksestani. Tässä kuvia viimeaikaisista juttuistani.

Saveilua

 Koulussa oli tehtävänä tehdä öljylamppu, tässä yksi tekemistäni.

 Okariina johon tein samanlaiset piikit kuin öljylamppuunkin.

 Raaka kalaokariina.

Tehtävänä oli tehdä muotti ja sen avulla astia/esine.

 Tarinatehtävän hahmon Vil Rauduskoivun pääpotretti. Viimein sain aloitettua kirjoittamisen. Vil on puunhenki josta tulee lähetti.

 Kummien joululahja.

Naamiot.

Kuvis

 Poltettu Aurinko.

 Poltettu Venus.

 Poltettu Jupiter

 Merkurius.

 Tellus/Maa

 Saturnuksen eri puolet.

 Uranus.

 Koruilua

Kuulumisia

 Koulussa on alkaneet atto-aineet, joten nyt meillä on saveilua vain kahtena päivänä viikossa :( Meillä on enkkuu, matikkaa, ruottii ja sillon kun meillä ei ole ensiapua niin meillä on atk:ta. Nyt saa vähemmän savijuttuja aikaiseksi. Koulussa on kivaa, mutta ei jaksaisi herätä aina niin kamalan aikaisin. Jouduttiinhan me aikaisemminki heräämään näin aikaisin, mutta nyt tuntuu että tämä pimeys on imenyt kaiken sen energian mikä mulla oli silloin kesällä ja koulun alkaessa. Tule jo kevät!